Maanantai ja muuta



Anjan päivänä on syksy aina ollut syvimmillään. Tänään on ollut hiukan kaipuuta ilmassa ja mollimaista meininkiä. Päivä ollut pilvessä ihan kuin solidaarisuuttaan. Ikävä yllättää nurkan takaa. Ollaan tottakai juotu mehut, imeskelty tikkarit, saatu sitäsamaa suklaakakkua – kolmatta  kertaa tässä kuussa - tosin hiukan matalammalla profiililla. Rauhallista meininkiä kotosalla, lapset lomaillen, juteltu rakkaistamme, muisteltu ja mietiskelty, puhelinsoittoja ja virtuaalirutistuksia. Juuri sellainen tunnelma, että tänään olisi pitänyt pistää pitkä pöytä pystyyn ja istuttaa koko ihana suku siihen ympärille. Voi vitsi näitä välimatkoja. 

Maaginen sesonki kuitenkin jatkuu;) Pojalla on aina vaan sata ässää hihassaan ja saatiin illan piristykseksi taas uusimmat pro-korttitemput ala youtube. Onko se vanhemman polven ikä joka painaa, vai nuoremman fiksuus joka yllättää. Niin tai näin, niin höplästä vedettiin joka kerta. 

Vaahtokarkkeja, vaaleanpunaisia ruusuja, herttarouva, kunkku ja jokerit. Kyllä tämä tästä. 

Aurinkopäiviä meille kaikille toivotellen. 
xxx

Comments

  1. TOIVOTTAVASTI VIETITTE IHANAN ANJAN PÄIVÄN...kuvasi ovat niin kauniita, täynnä tunnelmaa ja jollakin lailla nostalgisia...upeaa alkanutta viikkoa sinne...
    XX

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia ja tiistaiterkkuja myös Varsovaan!x

      Delete
  2. Ihanaa viikon jatkoa sinne!

    ReplyDelete
  3. Varmasti kaipuu välillä yllättää, mutta oikeasti täällä on pimeää, sateista, koleaa ja kylmää ;-D. Tietty ihmiset ovatkin sitten jo asia erikseen!!
    Ihana tuo roosa teema -iski minuun aivan täysillä -ja nuo ruusut!!!
    Hyvää nimpparipäivää vaan, vähän myöhässä.....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia - ikävä on pirullinen juttu, mutta kuuluu kuvaan kun kaukana asuu. Kaikki on taas mukavasti ja nautitaan olostamme. Isot terkut! x

      Delete
  4. "Ikävää kannan ja aina välillä sen syliisi annan,
    pidä sinä sitä hetki,
    minä otan ja huilaan.
    Ei se ikävä syliä vaihtamalla katoa,
    takaisin saadessa
    olen siinä mistä lähdinkin
    ikävöimässä"
    (jaana)

    Tuttu tunne, aina tuntuu että on jotain ikävä, oli se sitten lähellä ja kaukana :)
    Minä olen oikea mestari ikävöimään..voisin kirjoittaa siitä vaikka kirjan..
    jos kyyneliltäni näkisin :))

    kaikesta huolimatta aurinkoa päiviinne!!
    jaana

    ReplyDelete
  5. Voi teitä...ei tainnu tosiaankaan noi Aura-kuvat auttaa ;(

    Mun on pitänyt pitkään jo kysyä että mitenkäs teillä syksyllä? Tuleeko minkäänlaista ruskaa ja värien vaihtumista vai putooko lehdet vaan? Vai putooko? Vai mustatko kun siellä eletään kevättä ? Mä en kumminkaan muista kysyä kun teillä on syksy :)

    Pärjäilkää!

    Ai niin, piti vielä kysyä: Kumpaa tämä bloggailu tekee sulle, helpottaa vai pahentaa koti-ikävää ? Kun näet miten maailma makaa tällä suunnalla ja olet kumminkin kaukana muttet ulottumattomissa?

    Nyt aamu sumpille, maistuu kun täällä oli 3 astetta pakkasta duuniin tullessa (Vespalla vielä)!

    ReplyDelete
  6. Voi nuo ruusut saa mut tainnoksiin ja kannuliebhaberi bongasi heti tuon yksinkertaisen ja kauniin roosan kannun.

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts